Tiivistelmä 2/2016

Kirjastonhoitaja Päivi Nordling kertoo pääkirjoituksessa 25 työvuodestaan Lastenkirjainstituutin kirjastossa, kirjaston tehtävistä ja kehitysaskelista sekä tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Jyrki Liikka on haastatellut näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliusta, josta on tullut suomalaisen television uusi satusetä. Petelius pitää iltasatuja tärkeänä, myös televisiossa, koska ne edistävät kuuntelun ja puhumisen taitoja ja kykyä olla yhdessä. Peteliuksen mielestä saduissa tiivistyy koko elämä, ja hän itse saa voimaa sekä saduista että lapsista.

Paula Halkola kertoo suomalaisesta klassikkokuvittajasta Maija-Kaarina Nenosesta, jonka satukuvituksista LKI on koonnut kiertonäyttelyn ja julkaissut korttisarjan.

Lukutikku-palstalla lastentarhanopettaja Sini Alén kirjoittaa satujen käytöstä päiväkodissa. Hän sanoo, että lapset innostuvat saduista, jos opettaja on innostunut. Sadut synnyttävät jännitystä ja naurua, mutta Alén käyttää niitä myös opettaakseen eri asioita äidinkielestä ja etiikasta matematiikkaan. Satuja luetaan, kerrotaan, piirretään ja askarrellaan ja niitä esitetään näytelminä myös aikuisille.

Päivi Heikkilä-Halttunen on haastatellut kuvittaja Marjo Nygårdia, joka on kuvittanut lastenkirjoja, tietokirjoja ja oppikirjoja ja tehnyt lehtikuvituksia. Nygård vertaa kuvittajaa sirkuslaiseen ja kuva-automaattiin: välillä on mentävä riskialueille ja oltava luova, mutta esimerkiksi oppikirjakuvituksissa on seurattava ohjeita. Impulsiiviselle taiteilijalle kurinalaisuus on joskus vaikeaa, mutta toisaalta pitkäjänteinen työ tuo perheelle elantoa. Vaativa oppikirjakuvittaminen on Nygårdin mielestä aliarvostettua.

Lastenkirjakuvituksillaan Nygård haluaa tarjota vaihtoehdon ohjelmien ja pelien digitaaliselle kuvatykitykselle ja antaa lapsen kuvitella itsensä kuvan sisään. Hän käyttää digikuvitusta yksinkertaisissa töissä, mutta pitää enemmän maalaamisesta ja sekatekniikasta, joissa kuvia saa työstää kunnolla.

Päivi Nordling esittelee LKI:n Kirjakori-näyttelyn pohjalta vuoden 2015 lasten- ja nuortenkirjatuotantoa Suomessa. Kirjoja julkaistiin yli 1000, ja valikoima on vaihteleva ja myös aikuisia lukijoita houkutteleva. Yhtenä trendinä on huumorin ja vakavien aiheiden yhdistäminen. Suosittuja aihepiirejä ovat mm. perhekuviot, minäkuva ja  tunnetaidot ja nuortenkirjoissa dystopiat. Myös selkokirjoja ja helppolukuisia teoksia on saatavilla, lastenrunoja julkaistaan runsaasti, ja kuvakirjojen oheen on syntynyt kuvaromaaneja. Lastenkirjoja ilmestyy suomen lisäksi ruotsiksi ja saameksi, ja kirjallisuusvienti muilla kielillä on nousussa.

Sara Kokkonen kirjoittaa L. M. Montgomeryn päiväkirjoista, jotka kiinnostavat nyt Suomessa Vappu Kannaksen väitöskirjan vuoksi. Kannaksen tutkimus The Forlorn Heroine of A Terribly Sad Life Story – Romance in the Journals of L. M. Montgomery  tarkastettiin Helsingin yliopistossa joulukuussa 2015. Kannas tarkastelee Montgomeryn päiväkirjoja kirjallisuudentutkimuksen pohjalta, kun taas aiemmat tutkijat ovat yleensä etsineet elämäkerrallista taustatietoa kirjailijasta. Kannaksen mukaan päiväkirjat ovat Montgomeryn luovaa tuotantoa, jota hän editoi julkaisuksi koko elämänsä ajan.

Uutisissa kerrotaan mm., että Suomen ehdokkaina Pohjoismaisen neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon saajiksi ovat Tomi Kontion ja Elina Warstan kuvakirja Koira nimeltään kissa (Teos 2015) sekä Sanna Tahvanaisen ja Jenny Lucanderin kuvakirja Dröm om drakar (S & S 2015).